Askartelukerho

<strong>Kerhoon voi tulla askartelemaan tai vaikka vain kahville Teksti ja kuva: EEVA LEHTINEN Pöydällä on kimalletta, tarroja, tusseja, tekokukkia ja värikkäitä nauhoja. Termospullossa on tuoretta kahvia ja pöydällä on pullaa. Alkamassa on Turun seudun Parkinson-yhdistyksen askartelukerho, joka kokoontuu kerran kuukaudessa. Kerho alkoi viime keväänä. – Olen aiemminkin vetänyt kerhoja muissa yhdis tyksissä ja kysyin, saisinko pitää askartelukerhoa myös täällä, kun sellaista ei ole aiemmin ollut, kertoo kerhon vapaaehtoinen vetäjä Elise Pasanen. Pasaselle todettiin Parkinsonin tauti vuonna 2024. Parkinsonin tauti on hänen omien sanojensa mukaan edennyt lievästi, mutta enemmän harmia tuottavat Askartelupöydän äärellä ei tarvitse olla yksin. Kerhon vetäjä Elise Pasanen (vas.) askartelee yhdessä Eila Kettusen kanssa. Tapaamiset jatkuvat kesätauon jälkeen taas elokuussa Lounatuulet yhteisötalossa Turussa. polyneuropatia sekä selkäydinkanavan ahtauma, joka aiheuttaa pistävää kipua selkään. Sen vuoksi hän käyttää liikkumiseen rollaattoria.– Olen kuulunut pitkään eri yhdistyksiin ja kerho ja olen vetänyt ainakin 15 vuotta. Lounais-Suomen neuroyhdistyksessä vedin käsityökerhoja seitsemän vuotta. Kun liityin Parkinson-yhdistykseen, halusin antaa tännekin oman panokseni, Pasanen kertoo. Hänen apunaan on henkilökohtainen avustaja Riikka Rask.– Ilman häntä en pystyisi kerhoja vetämään. Elise Pasanen kertoo aina tykänneensä käsillä tekemisestä, joten käsityö- ja askartelukerhojen vetäminen on hänelle luontaista. Ideoita riittää ja niitä syntyy jatkuvasti lisää. Turun Parkinson-kerhon askartelukerhossa on tehty magneetteja, ovikrans seja, vappunaamareita, avainnauhoja, korupusseja ja onnittelukortteja.– Tänne tullakseen ei tarvitse olla askarteluihmi nen. Minä kyllä opastan, ja yhdessä tekemällä yleensä innostuvat nekin, jotka eivät yleensä askartele. Tänne voi yhtä hyvin tulla vain kahville ja juttelemaan mui den vertaisten kanssa. Tärkeintä on lähteä kotoa pois, Pasanen toteaa. Kerhoon saapuu muutamia askartelijoita, mutta matalan kynnyksen kohtaamispaikkaan mahtuisi mukaan lisääkin ihmisiä. Eila Kettunen tuli kerhoon juttelemaan ja samalla askartelemaan, kun taas Jari Karjalainen tuli tällä kertaa vain kahvikupposelle.– Vertaistuki on tärkeää. On kiinnostavaa saada tietoa sairaudesta muilta sairastavilta, Karjalainen sanoo.– Täällä voidaan puhua sairaudesta, lääkärikäyn neistä ja vaikka ravinnosta. Mutta yhtä hyvin voidaan olla puhumatta sanakaan Parkinsonin taudista ja keskittyä aivan muuhun. Saan täällä itsekin energiaa jaksaa sairauksieni kanssa, ja tämä on minun tapani antaa muille ihmisille jotakin, Elise Pasanen toteaa. 